Terveisiä lomalta!
Siellä Tarjan luona oli aika haipakkaa! Mä yritin ottaa yhden pikkuisen bortsupojan hengiltä heti kättelyssä, sitten mä oisin tapellut vähän yhden jos toisenkin kanssa, mutta joka kerran Tarja oli nopeempi ja pisti mut niin sanotusti aisoihin. Mä en ollut aluksi ihan varma mitä tapahtui, mutta tulin sitten siihen tulokseen että Tarjaa on parasta kuunnella ja totella, niinkuin Mattekin jo etukäteen sanoi. Ja musta ja Ormista, siitä bortsusta, tuli ihan hyvät kaverit. Ja kyllä mä käyttäydyinkin, Tarja oli niin kiva että se otti mut joka paikkaan mukaan ja siitä kiitokseksi mä matkustin ihan hipi-hiljaa sen autossa vaikka muitakin kundeja oli mukana aina välillä.
Kun tuli aika lähteä kotiin, mä sain matkustaa Tiinan kyydissä. Mä murisin sille ensin kun se yritti laittaa sormet mun häkkiin, mutta olin sitten niin hiljaa koko matkan Turkuun että Tiinan piti välillä tarkistaa että olenko mä vielä hengissä. Turussa me ei päästykään laivaan liian kovan tuulen vuoksi, ja jouduttiin jäämään hotelliin yöksi. Se oli aika päheetä, mä sain nukkua keskellä hotellisänkyä!
Me päästiin sitte lopulta kotiin, ja se olikin vähän kumma juttu kun Matte oli unohtanut kertoa mulle että me oltiin muutettu. Tää uuskin paikka on ihan okei, pienempi kuin se vanha, mutta mun lemppari nojatuoli on täällä myös. Ja mä saan nukkua Maten sängyssä, vaikka Fatou joskus vähän nuriseekin.

Viime viikon aikana Fatoun ja mun viimeisetkin vauvat muutti omaan kotiin. Cinnamon eli Milli ja Cardemom eli Martta lähti jo aiemmin, ja Chili eli Wilma heti niiden perään. Wilma pääsi Emman ja Bossen luokse Hector-parsonin kaveriksi täällä meidän saarella, se oli Matten mielestä tosi kivaa! Coriander, josta kuulemma tuli ihan ilmetty isänsä, lähti Jaanan ja Jarin luokse Turkuun. Cayenne muutti saaristoon Åvaan Madeleinen koiraksi - Matte sanoo, että sieltä kuullaan vielä! Sen mielestä Cayennensta tulee oikea kaunotar! Ihan vihoviimeisenä muutti Curry. Karin ja Suskin luona, Kalle-parsonin kaverina Raumalla Curry eli Olli sai tosi hyvän kodin. Matella on ihan pikkusen ikävä niitä kaikkia, ja mä lupasinkin lähettää terveisiä ja rapsuja niille kaikille riiviöille!
Mä laitan tähän kanssa kuvan tosta Curry-Ollista, niin näätte miten hienoksi karvapalloksi se kasvoi:


Tossa alemmassa kuvassa mulla ja Ollilla on vähän quality-time.
Toivottavasti teilläkin on kaikilla vähän quality-time nyt kun kohta on Joulu. Tästä tulee mun ihan eka oikea Joulu, viime vuonna mä jouduin olemaan hotellissa kun eräillä täällä oli juoksuaika. Nyt mä aion olla kotona ja nauttia! Kinkkua mä aion paistaa myös.

Aika on hurahtanut hirmuista vauhtia. Matella on ollut niin paljon kaikenlaista hässäkkää ja kiirettä ettei se edes ole ehtinyt avittaa mua blogittamisessa, eikä paljon muussakaan. Yhtään ei olla treenattu agilityä, ei tokoa, ei mitään. Tai no pari jälkeä se on mulle tehnyt. Joka tapauksessa mua on alkanut pikku hiljaa tympiin koko tilanne, ja mä oon sitten tehnyt vähän tihutöitä ja tapellut naapurinpojan kanssakin jotta Matte nyt älyis että mua ei saa jättää tällä tavalla liian pienelle huomiolle! Mähän olen aivan ihana ja teen mitä tahansa niin kauan kuin mulle sitä tekemistä annetaan, mutta jos tulee liian pitkä paussi mä joudun pakosta järkkäämään sitä tekemistä ihan itse. Ja niin mä oon nyt tehnyt.
Se kaikki johtuu vähän tai oikeestaan ihan kokonaan siitä että Matella ja Hussella on joku erokriisi samaan aikaan kun mulla ja Fatoulla on pennut. Mä en oikein tiedä mitä se tarkottaa, mutta joka tapauksessa Matte on luvannut että mä saan lähteä vähäksi aikaa Tarjalle. Mahtavaa! Siellä on hirveen monta tyttöä! Ja mun Aunt Zora!
Matte sanoo että mun täytyy sitte käyttäytyä koska muuten mä saan turpiin, ja että vieraillessa tarttee muistaa tavat eikä tyttöjen ja bortsujen kanssa tapella, eikä pihasta lähetä huiteleen. Mä en oo ihan vielä päättänyt että uskoisko vai eikö, mutta tiedän kyllä vanhastaan että Tarjan kanssa on parasta pysyä ruodussa. Se on nimittäin aika tiukka täti, ja on kanssa nähnyt enemmän kuin pari parsonia, sanoo Matte.

Fatoun ja mun vauvat Coriander, Curry, Cinnamon, Cardemom, Cayenne ja Chili on kasvaneet ihan hurjasti ja niistä on tullut suloisia, villejä ja reippaita pikku riiviöitä. Yksi niistä, Cinnamon eli Kanel eli Kaneli on jo muuttanut sen omaan kotiin Tiinan ja Timon luo ja sen nimi on nykyään Milla Magia eli Milli. Me saatiin siitä kuvakin, siinä Milli on villapaita päällä :-)
Tänään Matte päätti että Cardemom eli Mumma eli Täplä muuttaa Helsinkiin Leenan luokse, ja silloin sen nimeksi tulee Martta. Martta on ihan kamalan pusivainen, Matte sanoo että se tulee ihan isäänsä..

Tässä on Fatoun ja mun lapset, viime viikolla kuvattuna. Nyt ne on jo paljon pulleroisempia. Matte väittää että muutamat on jopa lihavia. Panettelua.
Kaikki on avanneet silmänsä. Ne ryömii jo pentulaatikossa hurjaa vauhtia, pari niistä käveleekin pikku tassuillaan - masut vaan välillä laahaa vähän maata. Ne nukkuu parhaiten tällä lailla kasassa niinkuin kuvastakin näkyy. Fatou ei enää nuku niiden kanssa koko ajan, vaan haluu nukkua Maten sängyssä ja käy vaan välillä syöttämässä ja hoitamassa vauvoja. Mä nukkuisin niiden kanssa oikein mielellään, mutta Fatou ei anna. Se antaa mun kyllä välillä moikata niitä, mutta vaan vähän. Mä oon tehnyt sille mieliksi ja perääntynyt aina kun se rupee mulle möriseen. Kerran mua vähän otti päähän enkä ois heti lähtenyt, ja Fatouhan näytti mulle hammasta! Matte sano että mun täytyy nyt ymmärtää sitä, että se on niin hyvä äiti ja blä blä blä. Mä oon sentään isä! Mutta olkoon.

Tänään Matte vähän säikähti. Kun pentulaatikossa olikin vaan viisi pentua. Chili (tytöistä se, jonka pään päällä ja niskassa on ruskeat läikät) oli poissa. Matte ehti jo luulla että mä oon varastanut yhden vauvoista. Voitteko kuvitella!
Mutta sitten Chili löytyi yhden hyllykön alta. Jotenkin se oli päässyt pois pentulaatikosta. Reipas tyttö! Onneksi sille ei ehtinyt tulla kylmä.
Isompi pojista, Coriander, on aikamoinen terrieri. Se osaa haukkuakin jo, ja se vipeltää laatikossa ympyrää. Siitä tulee takuulla supikoiranmetsästäjä!

No niin. Musta on nyt kuulemma tullut isä. Mulle niitä pentuja ei kyllä ole näytetty, mutta niin väittävät. Jotain ininää tuolta Fatoun huoneesta kyllä kuuluu, ja se tuoksu... Matte sanoi että tuli neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Ei mikään huonompi homma! Niistä viisi kuulemma muistuttaa mua, kolme oikein erityisesti. Niillä on samanlaiset maskit naamassa kuin mulla, sanoo Matte. Ja hitsi, miksen mä saa niitä pentuja nähdä? Fatou on tosi tiukkana, se vaan murisee mulle kun mä yritän viattomasti vähän tuoksutella sitä kun se käy välillä pikaisesti ulkona (muuten se vaan hoitaa niitä vauvoja). Mitäs tasa-arvoa se on, kysynpähän vaan?

Matte on ihan ihastunu meidän lapsiin. Toinen pojista on kuulemma vähän pulleroisempi, ja maiskuttaa äänekkäästi maitobaarissa. Matte kutsuu sitä Buddhaksi. Toinen pojista on pikkiriikkinen siihen Buddhaan verrattuna, sanoo Matte. Se poika on ihan valkoinen, läikät vaan silmien päällä. Matte kutsuu sitä Toubabiksi. Toubab on senegalilaisten nimitys valkoihoisille. Matte oli perheen kanssa Senegalissa töissä muutama vuosi sitten, ja siellä ihmiset sanoi Bonjour, toubab! kun ne käveli kaduilla. Se on ihan ystävällismielinen nimitys. Sieltä muuten Fatoukin sai nimensä, yhden senegalilaisen terrierienergisen naisen mukaan.

Fatou on ollut aika väsynyt. Se kuulemma vaan nuokkui ensimmäiset päivät siellä pentulaatikossa ja imetti yöt ja päivät. Tänään se on malttanut käydä ekaa kertaa lenkillä. Lyhyellä, mutta kuitenkin. Matte sanoo että Fatou on tosi hyvä äiti. Mun mielestä se vois olla pikkusen vähemmän itsenäinen. Mutta okei, kai mä sitte saan riehua niiden pentujen kanssa kunhan ne pysyy tolpillaan.