Taas meinas kuolo korjata! No ei ehkä ihan mutta säikäyttämään pääsi ainakin.

Matte on ollu vähän aikaa kipeenä ja perjantaina kun se voi paremmin se ajattelin viedä mut ja Fatoun meidän kaikkien suosikkipaikkaan yhteen niemennokkaan ulkoilemaan ja leikkimään. Hussekin tuli mukaan. Perillä me päästiin Fatoun kanssa irti ja juostiin hirmu vauhtia suoraan rantaan. Siellä oli paljon jäälauttoja, ja suunnilleen neljänkymmenen metrin päässä rannasta ohutta uutta jäätä ja sen päällä viitisenkymmentä joutsenta ja muuta merilintua. Siitäkös me riemastuttiin! Mä rakastan ajaa lintuja takaa, se on tosi hauskaa kun ne kaikki pölähtää yhtä aikaa lentoon! Niin nääkin teki, joutsenten siivistä kuuluu vielä aika mahtavat saundit! Matte ehti huomata ne linnut ja huusi mua ja Fatoua takasin - Fatou kääntyikin ja juoksi kiltisti Maten luokse, mutta meikäpoika vaan paahtoi suoraan joutsenten keskelle, jäälauttoja pitkin! Ja plumps! Mä liukastuin ja putosin veteen. JÄÄKYLMÄÄ!! Fatou herpaantui rannalla ja haukkui ja riehui ja Matte ei voinut muuta kuin katsoa kuinka mä siellä räpiköin ja yritin päästä ylös. Kauheesti mua pelotti, mutta pääsin kuitenkin lopulta yhden jäälautan päälle, johon mä tarrauduin kaikilla neljällä käpälällä. Mä makasin siinä lautan päällä ja itkin ja palelin. Husselta oli mennyt hermot jo heti kättelyssä kun mä en kuunnellut Mattea enkä tullut sen luokse kun se kutsui mua. Ja Matte oli säikähtänyt kun mä jouduin veden varaan jäälohkareitten väliin, niin että nyt ne seisoi siellä rannalla ja kiljui toisilleen. Husse väitti että minä ja Fatou ollaan idiootteja, ja Matte melkein itki kun se oli niin vihanen ja säikähtynyt. Ne lopetti kuitenkin heti kun niiden piti ruveta miettimään miten mut saadaan rantaan. Mä olin aika kaukana rannasta, mutta Matte yritti kuitenkin Fatoun avustamana maanitella mua rantaan. Se kutsui ja kutsui, mutta mua pelotti enkä mä uskaltanut loikata jäälautalta toiselle, ja uiminen oli ihan pois suljettu mahdollisuus! Mulla oli jo NIIN kylmä valmiiksi! Yhden kerran mä uskaltauduin jäälautalta toiselle, mutta väärään suuntaan. Matte ja Husse yritti sitäkin että ne lähti kävelemään autolle päin Fatoun kanssa, mutta en mä vaan lähtenyt perään. Itkin vaan entistä kovemmin. Matte laskeskeli miten kaukana mä oon, että pystyisikö se uimaan mun luokse. Mutta päätyi siihen että olis tullut kylmänkangistus meille molemmille viimeistään paluumatkalla.

Lopulta Matte löysi yhdeltä läheiseltä uimarannalta sellasen hengenpelastuslautan. Hirveän puurtamisen jälkeen se saatiin irti telineestään ja Husse veti sen rantaa pitkin lähemmäksi sitä paikkaa missä mä uikutin ja palelin. Matte totesi että jos joku olisi oikeasti ollut hukkumaisillaan niin olisi kyllä ehtinyt hukkua moneen kertaan ennenkuin se pelastuslautta saatiin irti - se oli kiinni kauhean hankalalla tavalla. Hengenpelastajasankari Husse istui siihen lautalle ja lähti soutamaan mua kohti - Matte haki metsästä kepinkarahkan jolla Husse saisi tökittyä jäälauttoja pois edestä. Se karahka pamahti pieniksi siruiksi ensimmäisen jäälautan kohdalla, ja siinä vaiheessa niitä rupes naurattamaan vähän hysteerisesti. Mattea nauratti vielä enemmän kun Husse pääsi mun luokse ja mä kieltäydyin hyppäämästä veneeseen vaikka mä olin palellut siellä jäälautalla ainakin puoli tuntia! Husse yritti pitää sitä lauttaa paikoillaan ja maanitteli ja kutsui mua eikä ihan ylettynyt ottamaan musta kiinni. Vähän meitä ärsytti kun Mattea nauratti vaikka mua pelotti ihan kamalasti! Siellä se vaan kikatti ja harmitteli kun kamera jöi kotiin. Kummallinen tapa käyttäytyä kun toiset on kuolemanhädässä!

Lopulta Husse sai vedettyä mut lautalle jotenkin takakautta - se lautta oli avonainen sieltä ahteripuolelta. Me soudettiin rantaan kaikkien jäälohkareiden limitse ja lomitse, ja mä hyppäsin heti mantereelle ja jatkoin mun ulkoilua niinkuin mitään ei ois tapahtunut! Samaan aikaan Hussella oli vähän vaikeuksia saada se lautta pysymään aloillaan, niin että Matte päätti auttaa ja otti niin sanotusti "kiinni" -ja riuhtaisi niin että Husse kaatui taaksepäin ja kastui. Maten onneksi ei kuitenkaan pudonnut kokonaan veteen ;-)

Matte kuivas mua sen huiveilla ja autosta löytyneillä peitoilla, ja sitten me ajettiin pikavauhtia kotiin missä mua kuivattiin lisää. Sen jälkeen mä sain ruokaa ja Matte peitteli mut sänkyyn peiton alle lämpenemään. Nyt me ollaan jo selvitty säikähdyksestä, mutta Matte sanoo että tänään mun on pakko katsoa Pikku Kakkonen. Ehkä ne näyttää sen Varokaa Heikkoja Jäitä-jutun siellä.