Tässä on Fatoun ja mun lapset, viime viikolla kuvattuna. Nyt ne on jo paljon pulleroisempia. Matte väittää että muutamat on jopa lihavia. Panettelua.
Kaikki on avanneet silmänsä. Ne ryömii jo pentulaatikossa hurjaa vauhtia, pari niistä käveleekin pikku tassuillaan - masut vaan välillä laahaa vähän maata. Ne nukkuu parhaiten tällä lailla kasassa niinkuin kuvastakin näkyy. Fatou ei enää nuku niiden kanssa koko ajan, vaan haluu nukkua Maten sängyssä ja käy vaan välillä syöttämässä ja hoitamassa vauvoja. Mä nukkuisin niiden kanssa oikein mielellään, mutta Fatou ei anna. Se antaa mun kyllä välillä moikata niitä, mutta vaan vähän. Mä oon tehnyt sille mieliksi ja perääntynyt aina kun se rupee mulle möriseen. Kerran mua vähän otti päähän enkä ois heti lähtenyt, ja Fatouhan näytti mulle hammasta! Matte sano että mun täytyy nyt ymmärtää sitä, että se on niin hyvä äiti ja blä blä blä. Mä oon sentään isä! Mutta olkoon.

Tänään Matte vähän säikähti. Kun pentulaatikossa olikin vaan viisi pentua. Chili (tytöistä se, jonka pään päällä ja niskassa on ruskeat läikät) oli poissa. Matte ehti jo luulla että mä oon varastanut yhden vauvoista. Voitteko kuvitella!
Mutta sitten Chili löytyi yhden hyllykön alta. Jotenkin se oli päässyt pois pentulaatikosta. Reipas tyttö! Onneksi sille ei ehtinyt tulla kylmä.
Isompi pojista, Coriander, on aikamoinen terrieri. Se osaa haukkuakin jo, ja se vipeltää laatikossa ympyrää. Siitä tulee takuulla supikoiranmetsästäjä!