Meille taas tänään vähän sattui ja tapahtui tuolla luonnon helmassa. Hirveän hauskaa oli, varsinkin Fatoulla ja mulla!
Matte oli meidän metsälenkin loppupuolella just laittanut meidät kiinni, kun me molemmat vedettiin sitä polulta pois yhden mättään luokse. Matte puhui samalla puhelimessa niin että se oli vähän hajamielinen ja katseli vaan puolella silmällä mitä me oikeen tehdään. Kauheesti me nuuskittiin sellasta möykkyä maassa, varsinkin minä joka heti näin mikä se oli. Variksenpoika! Mä olisin sen kanssa vähän leikkinyt, ja Fatou olisi sitä ehkä vähän maistanut jos oisi ehtinyt! Mattea rupes just ihmetyttämään että miten me nyt yhden kiven kanssa jaksetaan niin hyöriä, kun ilmahyökkäys alkoi. Sen pikku variksen mamma hyökkäsi puunoksalta kynnet ojossa Mattea kohti niin että se vaan huusi puhelimeen "täytyyjuostamäsoitansullekohta!" ja sitten me jo mentiin kaikki kolme hirveetä vauhtia! Onneksi se varismamma ei jaksanut seurata vaan jäi huolehtimaan sen lapsesta. Ja onneksi Matte on aika karaistunut sen talvella sattuneen kotka-jutun jälkeen. Eikä sillä oikeesti mitään hätää ollut. Mutta se on kai lukenut jostain lehdestä että äkäisiä varis-mammoja kannattaa vähän varoa.