Mä oonkin jo päässyt veneilemään! Aprillipäivänä! Wide! Oli tosi hauskaa! Paitsi etten mä oikeen tykkää hypätä veneeseen. Enkä sieltä pois. Se johtuu siitä että mä putosin kerran mereen kun mä olin tosi pieni. Ja uin piiloon laiturin alle ja jäin vähän jumiin. Onneks Matte on aika hyvä pelastamaan mua. Nyt kun oikeen ajattelee, niin se on saanu pelastaa mut aika monta kertaa. Se sanoo että mä oon ihan kuin kolmevuotias pikkulapsi. Mutta ei mua yhtään pelota se vesi, se hyppääminen vaan vähän. Ihan tosi vähän.

Perillä meidän kesäsaaressa meillä oli Fatoun kanssa ihan hillittömän hauskaa! Me juostiin ja riehuttiin ja tutkittiin kaikki paikat ja mä kävin uimassa ja kahlailin monta tuntia rantavedessä. Siellä mökkisaaressa olo on ihan parasta maailmassa! Yleensä me ei saada näin keväällä hillua siellä ihan miten sattuu, melkein aina me joudutaan olemaan kiinni kesäkuun puoleenväliin asti melkein. Se on ihan tyhmää, mutta Matte sanoo ettei me saada häiritä vesilintuja jotka pesii joka puolella meidän saarta. Me saadaan olla irti vasta sitten kun poikaset on jo siirtyneet vesille. Mutta nyt niiden lintujen pesintä ei oo vielä alkanut, niin että me ehditään Fatoun kanssa vähän rälläämään! Toivottavasti me päästään sinne mökille nyt pääsiäisenäkin. Sitä odotellessa me nautitaan kevätsäästä kotona. Aurinko paistaa sisään koko päivän, ja me vaan vähän vaihdetaan Fatoun kanssa paikkaa aurinkoläikästä toiseen iltapäivisin kun me ollaan yksin kotona. (Ollaan me välillä pöydilläkin ja huudellaan ikkunan läpi törkeyksiä sille naapurin kissalle - Matte ei oo huomannu mitään, ei vaikka pöytäliinat on rutussa ja rairuohot lattialla. Se kissa ärsyttää meitä aika pahasti, se istuu ihan keskellä meidän pihaa ja näyttää mulle ja Fatoulle kieltä! Fatou sanoo että se näyttää sille vielä jonain päivänä vähän hammasta kun Matelta silmä välttää. Mä en ainakaan uskalla, saattaa tulla sanomista.)