Vähän on taas pitänyt kiirettä viime päivinä niin etten mä oikeen ole ehtinyt kirjottelemaan.
Viikko sitten mä ja Matte oltiin ägiliti-leirillä. Mä en ollut ihan varma mitä se ägiliti oikein tarkotti, mutta kun mä näin ne esteet niin mä muistin että me käytiin kyllä vähän kokeilemassa kun mä olin pienempi. Ja musta tuntui vaan että mun on PAKKO päästä sinne esteille, että ne on mun ihan omat ja mun täytyy vaan heti hirveetä vauhtia juosta ne kaikki läpi! Mä olin hirveän nopee eikä Matte ollenkaan osannut niin hyvin kuin mä. Se joutu toteemaan että mulla on noi ägilitygeenit aika hyvät, mun isä on nimittäinkin herkkusieni tai joku sellanen champpion ägilitissä siellä Belgiassa missä mä oon syntynyt. Mutta Matten isä ei ollut champpion ollenkaan, ei ainakaan ägilitissä. Tikanheitossa ehkä.

Siellä leirillä mun piti ekana päivänä kyllä vähän laittaa toisia poikia ja pari tyttöäkin ojennukseen. Matte ja Tarja-täti, joka omistaa musta puolet, ei kyllä yhtään tykänny siitä. Tarja murisi mulle ja mä heti huomasin että sen kanssa ei kannata pelehtiä ihan liikaa. Toisena päivänä mä en niin kamalasti ehtinyt pökkyröidä kun mä vaan halusin sinne esteille. Ja Matte kyllä sanoi että mä olin tosi reipas ja käyttäydyin paljon paremmin kuin mitä se vähän etukäteen pelkäs. Sen mielestä se leiri vaan osoitti että musta tulee tosi hyvä mies kun mä vähän kasvan ja toi murkkuikä hellittää. Se sano että mulle teki tosi hyvää olla siellä kaikkien muiden koirien ja ihmisten kanssa. Mä leikin yhden pikkuisen pennunkin kanssa tosi nätisti. Oikeestaan mä tykkään kovasti vauvoista, mä haluaisin että meille tulis ihan oma semmonen. Mä voisin sitä hoitaa, leikkiä sen kanssa ja nukkua sen kanssa. Kun  toi Fatou on niin tylsä eikä anna mun nukkua sen vieressä.

Leirin jälkeen mä pääsin Tarja-tädin luokse yhdeksi yöksi. Siellä oli hirveesti tyttöjä ja mun Aunt Zora. Mä olin aika hirveen väsynyt kun mä pääsin kotiin taas. Päivätolkulla me oltiin ajeltu autolla ja laivoilla ja tavattu melkein sata koiraa ja ihmistä. Ei ihme jos sen jälkeen on pari päivää ihan pökkerössä!
Ennenkun mä lähdin taas kotiin mut mitattiin ihan silleen virallisesti. Hyvä olikin! Mä olin monta senttiä pienempi kuin mitä toi Matte luuli! Oikeesti mä oon ihan salskea nuori mies, 39 senttiä säkäkorkeutta. Siis aika sopiva mun omasta mielestä!