Nyt ollaan Fatoun kanssa kotona taas, mä oon viimesen vuorokauden kierrellyt vaan perheenjäseneltä toiselle ja keräillyt halauksia ja rapsutuksia. Matte sanoo että mä oon aikamoinen mamelo. Kun me oltiin oltu siellä hotellissa muutaman päivän niin Fatoulle iski ihan hurja valeraskaus. Sillä on ollu sellanen joskus aiemminkin, muttei kahden viimesen juoksun jälkeen. Mutta nyt! Se kieltäytyi menemästä ulos niiden hotellin tätien kanssa, ja niiden piti salaa ottaa Fatoulta kaikki lelut pois kun se vahti niitä vähän liikaa. Lopulta mäkin sain vaihtaa eri boxiin ku se ei antanut mun olla yhtään rauhassa vaan komensi mua koko ajan ja mua alko jo vähän nyppii. Ja sit se oli ihan hädässä jos joku toinen koira vähän inisi. Siis naiset, mä sanon vaan! Nyt kun me ollaan taas kotona se on vähän rauhallisempi, mut ei se kyllä ihan normaali oo vieläkään. Koko ajan se etsii jotain vauvoja joita se vois hoitaa. Yöllä se löysi jostain mun vinkulelun ja meille meinas tulla hirvee tappelu kun mä yritin ottaa sen takasin. Mut Matte otti sen sit pois niin ettei meistä kumpikaan saanu sitä. Mä sain tänään mennä yksin tosi pitkälle lenkille Hussen kanssa. Meillä oli muuten tosi nastaa, mut mua vähän ottaa päähän se että Matte on selvästi pitänyt neuvottelun kaikkien muiden meitä ulkoiluttavien kanssa, niin etten mä enää melkeen ollenkaan saa moikata muita koiria, joskus vaan joitain tuttuja tyttöjä. Matte on sanonut noille muille että mun pitää nätisti mennä muiden koirien ohi ja olla ihan muina miehinä. Mä en yhtään tykkää siitä, mä haluisin moikata kaikkia ja joidenkin kanssa vähän äristä myös, mut Matte sanoo että nyt on tiukka linja. Ja nyt toi Husse on samaa mieltä. Mä oisin luullu että meidän välillä ois ollu jotain miehistä sympatiaa, mutta ei. Kuitenki, tosi kiva olla taas kotona.